“Miten te saatte ne pysymään noin valkoisina?”
Tällä kertaa jätän kuulumisten tilittelyn myöhemmälle ja tyydyn esittelemään kesäisen riemastuttavan kuvasarjan Vienon mökkeilyhommista. Samalla kuvasarja yrittää vastata siihen kysymykseen, jota varmaan jokainen sammarinomistaja saa kuunnella kyllästymiseen asti: “Miten te saatte ne pysymään noin valkoisina? Pesettekö te niitä joka päivä?”
Julman kuumana päivänä kaivannot ojassa ja mutakylpy viilentävät mukavasti:
Harvinainen (?) kaksivärinen muunnos rodusta:
Täydessä meikissä täyttä vauhtia kohti järveä:
Pulikointia ja kepin noutamista ihanan viileistä aalloista:
Sitten hiukan ravistelua ja spurttailua varvikossa tukan kuivattelemiseksi:
Sekä kuivailun täydentämistä mamin toimesta:
… ja – Simsalabim! – meillä on taas valkoinen koira
Noh, rehellisyyden nimissä pitää todeta, että tätä taikuutta edesauttoi Vienon bikinimeininki (=pohjavilla puuttui). Ei ne sampparitkaan nyt ihan aina ihan ilman pesua ja puunausta valkoisina pysy
Ja arvatkaa muuten, olemmeko tohkeissamme, kun perheeseemme kuuluu lopultakin uiva samojedi? Vanhukset kun eivät tahdo muuta kuin tassuja ja massuja liotella kahlaillen.
Ja samassa vielä 1-vuotisonnittelut Minnille, Untolle, Pörrölle, Maximolle ja meidän vienolle Naalille
Kyllä se täpinä lakkaa kun aikansa on viettänyt erinäisten vesistöjen äärellä huutelmassa sammakkosampoa rannalle, joka julmetun ilta föönäillyt koiraa kuivaksi ja aina irtipäästäessä täytyy osata ennakoida koiran karkaaminen jokeen, järveen, mereen, ojaan tai lätäkköön