Pennut näytillä

Máximo ja Vieno 6 kuukautta:

Poikkesimme Helsingissä Kaapelitehtaalla pentunäyttelyssä 10. tammikuuta tutustuttamassa vauvoja näyttelytouhuihin. Meillä oli matkassa Vieno ja lisäksi paikalle saapui Vienon veli Máximo (K. Tao-Tao).

Máximo kisasi pikkupoikien luokassa (5-7 kk), jossa esiintyi sen lisäksi vain yksi urospentu. Tuomari sijoitti Máximon toiseksi kommentilla: “Teidät minä lähetän vielä kotiin kasvamaan.” Máximo sai muuten varsin hyvän arvostelun, mutta luonnollisestikin korvien pehmeydestä huomautettiin. Máximolla on vielä toinen korvankärki lupassa, joten toivotaan sen napakoituvan sitten seuraavaan esiintymiseen mennessä.

Valikoin tähän Máximon kuvista sellaisia, joista vähän näkee samalla, mitä näyttelyissä koiralta vaaditaan. Usein ihmisiä jännittää ensimmäinen näyttely, “kun eihän se meidän koira osaa mitään temppuja”. Näyttelyissä pitää kuitenkin vain osata seisoa suhteellisen nätisti paikallaan, ravata omistajan vieressä ja antaa tuomarin katsoa hampaat sekä kopeloida kropan läpi.

Maximo ravaa kehässä – liukas lattia taisi vähän jännittää:

Tuomari kopeloi koiran läpi:

Máximo seisoo tuomarin arvosteltavana:

Vieno taas kisasi tietenkin pikkutyttöjen luokassa, jossa oli yhteensä peräti viisi pientä tyttöä. Tuomari sijoitti meidän naalin toiseksi ja antoi vielä kunniapalkinnon. Erityisen ilahtunut olin Vienon esiintymisestä, sillä se todella yllätti minut. Ei näemmä ole toko-treenailu ja kontaktiharjoitukset menneet hukkaan Perusluonteeltaan Vieno on kyllä sellainen junttura, että jos se olisi päättänyt jättää kontaktit näyttelyn hälinässä ottamatta, ei minulla olisi siihen ollut paljoa sanottavaa…

Vieno seisoskelee ja juoksentelee kehässä:

Kehän jälkeen otimme tietysti vielä poseerauskuvia Máximosta. Ja vaikka itse sanonkin, näyttää Máximo ihan kivalta tässä vaiheessa. Tosin se oli vähän yllättävää, ettei Máximokaan ainakaan vielä kovin suuri ole. En varmaan nimittäin ollut ainoa, joka odotti Millan pennuista reippaan kokoisia Painoa tuntuu kuitenkin kaikille sisaruksille kertyvän reippaasti, mikä nyt on tietysti ihan hyvä juttu.  Näyttelyn aikaan Vieno painoi 20 kiloa ja Máximo 22, joten ei ne ihan heppoisia sylikoiria enää ole.

Máximo:

Ja sitten vielä todistusaineistoa pääasiasta: pennuilla oli kivaa! Tämä oli tietysti ainoa tavoite pentunäyttelylle ja se ehdottomasti saavutettiin. Vieno ainakin tuntui olevan sitä mieltä, että uudestaankin voidaan lähteä näytille milloin vaan, jos näyttelyssä kerran saa a) syödä paljon nakkeja, b) tavata niin monta ihanaa koiraa, ettei sellaista määrää voinut aavistaa olevankaan sekä c) painia mielin määrin velipojan kanssa